Tää vuosi oli jännä. Toisaalta yksi elämäni parhaimmista, toisaalta yksi paskimmista. Olin välillä maailman onnellisin, välillä tosi pohjalla. Rakastuin, menetin, nauroin, itkin, lopetin, alotin, kokeilin, kaduin, mutta ainakin elin. Koko vuosi oli vain hirveää vuoristorataa, joka vielä kiihtyi loppuvuotta kohti kunnes kaikki hajosi käsiin. Mulla meni aivan liian lujaa. Mokasin kaiken. Menetin melkein kaiken. Lopulta lopetin melkein kaiken.
Juuri sen takia uusi vuosi, uusi alku on erittäin tervetullut. Vaikka mulla on vielä tämän vuoden sotkujen selvittelyt kesken, tuntuu musta nyt tosiaan siltä, että vuoden vaihduttua voin jättää mokailut taakseni. Tää vuosi oli hyvä, mutta aion tehdä ensi vuodesta elämäni parhaimman. Yleensä oon tehnyt monta lupausta, mutta tänä vuonna tein vain yhden. Se kylläkin kattaa aika hyvin kaiken.
Lupasin olla onnellinen. Ja sen lupauksen aion pitää.
